Pienen pieni blogini...

... aamulla kerran... onkin yllättäen jo 1-vuotias! Härregyyyyd. Mihin se aika menee?

Parhaaseen Oscar-tyyliin on pakko kuitenkin sanoa edes jotain. Olen ihan häkeltynyt siitä, että vuoden aikana olen saanut jo roppakaupalla lukijoita, sekä (miun mittapuulla) hämmästyttävän määrän sivun latauksia. Alkujaan en tottapuhuen uskonut, että miun blogihöpötykseni herättäisivät ollenkaan kiinnostusta. Tämä onkin ollut positiivinen yllätys! Ja koska tunnustaudun suomalaiseen tapaan vaatimattomaksi (jopa naurettavuuksiin asti), en täysin ymmärrä miten teitä on näinkin paljon tänne eksynyt. :) Joten KIITOS teille ihan jokaiselle! ♥

Koska kommentointi on ollut blogeissa kartalla, päätin minäkin mainita siitä pari asiaa. En kalastele kommentteja. Jos ei ole sanottavaa, nou hätä! Jos ei ole aikaa, edelleenkin nou hätä! Ilahdun jokaisesta kommentista ja pyrin vastaamaan kaikkiin, mutta pidän blogia kuitenkin pääasiassa itselleni. Te lukijat olette vaan supermukava bonus, joka tekee blogin pitämisestä huomattavasti mielekkäämpää. :)) ♥

Joten jatketaan vaan samalla rennolla linjalla kuin tähänkin asti! Ja nyt sitten se todellinen uutinen:

 Erittäin masentavan ja kettumaisen päivän päätteeksi sain ihanan puhelinsoiton, jossa miulle tarjottiin TÖITÄ!!!!

Ei enää niin masentava päivä. :D Antakee siis anteeksi tuo miun ylläoleva ällösöpistely, en nyt vaan mahda tälle positiiviselle fiilikselle mitään. Toivon, etten nähnyt unta - olin meinaan juuri masispäikkäreillä. Ja toivon, ettei kukaan tule sanomaan "lällällää, et saakaan töitä, otetaankin joku toinen!". Toivon, että tämä on vaan tätä hetkellistä pessimismiä, kun en voi uskoa tilannetta todeksi. :)

SAIN TÖITÄ!!! IIK!