Ensiapua

Katselin Fridan tultua ottamiani kuvia kotiutumistilanteesta ja järkytyin. Pienen kissan sijaan katseeni kiinnittyi olohuoneen repaleiseen seinään. Siihen seinään, johon olen jotenkin vaan tottunut näiden puolentoista vuoden aikana. Sokeutunut.

Ensijärkytyksen jälkeen raahasin yläkerrasta lipaston seinän eteen. Mutta kertokaahan, mistä se karkuun lähtenyt remppainto löytyisi taas?! Eteinenkin on vielä kesken...

Säätöä, part jotain

Sänky on varmaan yksi eniten liikuteltu huonekalu tässä taloudessa. Se ei millään tunnu löytävän paikkaansa ahtaassa huoneessa. Kriteerejä on monia. Vapaa pääsy kummallekin sängyn puolelle sekä tilaa yöpöydille ja televisiolle. Ja niille vaatteille. Sänky ei myöskään saa olla kissojen kulkureitillä - tästä sain katkeran muistutuksen sängyn ollessa ikkunan alla! Yöherätykset kissojen juostessa naaman yli EI ole kivoja.

Tämänhetkinen asetelma saattaisi toimia. Kaikelle on paikkansa. Ehkä. Säätämistä tämä silti kaipaa, onneksi! :) Valmis kotihan olisi ihan tylsä...

Seinällä löytö lomalta. Perinteinen kukkataulu naulatekniikalla. Mulle tulee mieleen lapsuudenmuistot mummolassa - ihailin aina vastaavaa taulua siellä. Valkoisen kodin Cinnabariahan teki taannoin samalla tekniikalla vähän modernimpaa taidetta, todella hieno sekin!

Lintujenkyttäyspaikka

Täysin stailaamatta lätkittyjä tavaroita

Kukkataulu

Yöpöydät kaipaavat pyöriä alleen. Ja siivoamista.

Vaatelipastot, tykkään!

Uus lamppukin! Samaa sarjaa alakerran kanssa.

Raitamatto ja muhkupeitto. ♥ Ja blingbling-tyymyt!

"Frida"

Eli kerta kiellon päälle, uusin tirppana. ♥

Syksyinen katoamistemppu

Mutta täällä ollaan taas! Syksy vei todellakin mennessään. Kävin mökillä ja nautin kirpakasta syyssäästä, lämpimistä neuleista ja vanhan talon lämmittämisestä kera kaikkeen tarttuvan savun tuoksun. Okei, tunnustan - mä en lämmittänyt sitä taloa ollenkaan, katselin vaan vierestä ja neuloin ranteet sauhuten. Irtiotto kaikesta sivilisaatiosta tuli tarpeeseen, ja jopa kännykkä reistasi matkalla (kiitos Elisan ja Saunalahden sähläyksien!).

Syyskuu on kulunut tiiviisti töiden parissa. Siis sekä niiden kahden oman työni, että erään läheisen minulle lykkäämien kirjanpito- ja verorästien hoitamisien. Kiroan ammattiani, mutta pakkohan se on auttaa, kun kerran asioista jotain tajuan... Mutta loma tuli todellakin tarpeeseen!

Lomalta siirryinkin sitten mutkattomasti vauva-arkeen. Jep. Meillä on nyt vauva. Se on pieni ja karvainen, painoa ehkä noin kilon verran. Me ollaan kaikki ihmetelty sitä. Topakkaa sähikäistä, Frida-mamsellia (tuli sitten lomalla katsottua Hovimäkeä). 

Alku on sujunut yllättävän hyvin. Pieni osaa pitää puolensa, sähinä ja murina kuuluu toiselle puolelle asuntoa asti. Vanhemmat kissat ei alkuun oikein tiennyt, miten suhtautua, mutta nyt ollaan jo melkoisen hyvää pataa. Siis nuuskitaan kumpaakin päätä ja leikitään niin, että heikompaa (minua) hirvittää! Makuuhuoneen ovi oli varastossa, mutta parin illan jälkeen kävin kantamassa sen takaisin paikoilleen... Lauman pomo, eli Niisku, on vielä aika varautunut, mutta todella lupaavalta vaikuttaa!

Näissä merkeissä toivottelen mahdollisimman sateetonta viikkoa ja kiittelen myös kaikkia täällä tauon aikanakin vierailleita! :)

Pieni ja pehmoinen

Varoitus - jos kissat ei kiinnosta, kannattaa tässä kohtaa vaihtaa sivua. Kissakuumeilija täällä ei meinaan voi aihetta välttää... ;)

Meidän Niiskua on vauvattanut viime aikoina oikein urakalla. Kenties toinen aavistaa muutoksen. Topi taas on niin rentoa poikaa.

Enää muutama työpäivä ennen viikon mökkilomaa - kivaa tiistaita teillekin!