Olohuoneen monet kasvot

Viikonloppuna katselin olkkaria taas sillä silmällä. Jotain haluan tehdä. Pikkuhiljaa huone tuntuu taas lipsuneen liian tavaran ja ahtauden puolelle.

Lähdin selailemaan blogini olohuone-arkistoa, josko olisin niistä kuvista keksinyt, mikä tällä kertaa mättää ja mikä tuntui aiemmin erityisen kivalta. Ja sain päähäni laittaa sitä olkkarin historiikkiä myös teille nähtäväksi!

Tässä siis olkkarin monet kasvot, uudesta vanhempaan. Ihan sinne historiallisimpiin kuviin en kaivautunut, koska yllättävän paljon näitä kertyi jo nyt! Kuka muistaa, mistä kaikki alkoi, silloin aikana ennen Karlstadia. (Muistaako kukaan muu kuin minä vielä ne tyylihuonekalut, vai olenko ainoa traumatisoitunut?! Ne ihanathan kummittelee edelleen yläkerran romuhuoneessa!)

Mitähän sitä toteaisi yhteenvedoksi? Valkoista sohvaa mä kaipaan, ja jossain tuolla puolenvälin paikkeilla taisi olla se kaikkein mieluisin huone!

Kylmää maanantaita! Tämä tyttö lähti aamulla vaappumaan bussipysäkille kevyessä -25 asteen pakkasessa.

Meidän kissat ei ikinä!

Tein tänään jotain niinkin jännittävää, kuin puhtaiden pöytäliinojen vaihtaminen olohuoneen ruokapöydälle. 

Ja meidän kissathan ei koskaan mene ruokapöydälle, ovat niiiin hyvin kasvatettuja. Not. On se kumma, että vaikka mitä yrittäisi, ei oppi mene perille. Nauravat viiksiinsä, ja tasan tarkkaan tekevät mitä itse haluavat!

Olen luovuttanut jo aikaa sitten.

Harrastus ja hupputakki

Yksi rakkaimmista harrastuksistani on neulominen. Se rentouttaa milloin vaan, missä vaan. Jos nyt jotain negatiivista on keksittävä, niin olen todella huono seuraamaan ohjeita. T-o-d-e-l-l-a h-u-o-n-o! Sävellän, miten parhaaksi katson, ja useimmiten lopputulos on onnistunut.

Suomalaisista neulesuunnittelijoista ehdoton lempparini on Veera Välimäki. Hänelle ominaista on yksinkertaiset, selkeät neuleet, joissa on se jokin juju. Usein nämä on toteutettu ylhäältä alaspäin, mahdollisuuksien mukaan saumattomina. Kun hän julkaisi yksittäisten ohjeiden sijaan Lankaleikki-neulekirjan, oli minun - tottakai - pakko ostaa se!

Ensimmäinen toteutettu neule oli Hupputakki, ihanasta keltaisesta silkki-villa-sekoitteesta ainaoikein-neuleena neulottu saumaton, hupullinen villatakki. Aloitin itsenäisyyspäivän iltana, eli 6.12.2013, työ valmistui 11.10.2014. Hidasta.

...

Päättelyä. Yhteensä viitisensataa grammaa, eli kymmenisen kerää, ja vastaava määrä langanpäitä.

Ennen nappeja. Kiireellä nappikaupoille!

I-N-H-O-A-N.

Valmis ja muutamaan kertaan jo töissäkin käynyt.

Takaa.

Kotivaatteissa.

Tietyissä sosiaalisissa medioissa näen säännöllisesti keskustelua käsitöiden kalliista hinnoista markkinoilla, myyjäisissä ja kirpputoreilla (puhutaan siis uusista, käyttämättömistä käsitöistä). Monet ihmettelevät käsitöiden riistohintaa, ja tämä mielessäni lähdin laskeskelemaan tämän villatakkini "arvoa". Langat maksoivat yhteensä 10 x 6,90 euroa, seitsemän kerää taisin kyllä ostaa -20% hinnalla, eli 7 x 6,90 x 0,8 + 3 x 6,90 = 59,34. Napit maksoivat yhteensä 7 euroa. Työtä yhteensä reilun kuukauden ajalta useimmat illat, pari tuntia kerrallaan. Jo pelkät materiaalit maksoivat siis noin 66 euroa ja siihen työ päälle... Kaupasta olisin saanut villatakin varmaan 20 eurolla. Mutta onhan siinä selkeä ero itsetehdyn ja ostetun välillä. ♥

Seuraava projekti on puuvilla-silkki-sekoitteesta kesämekko toukokuussa pidettäviin ystävän häihin. Sekä kyseisen ystävän pitsinen villa-silkki-hääbolero. Pitäkää peukkuja, siinä on jo kaksi hidasta proggista tehtäväksi vajaa neljässä kuukaudessa kroonisesti oireilevan ranteen ja kahden työn kanssa!

Seuraava. Lomarahojen hyötykäyttöä, kesälomareissulla ostetut vyyhdinpuut...

... ja kerijälaite.

Helppoa.

"Äiiiiitiiiiiii, viiitsitsä lopettaaaaaaa?!"

Ei mulla muuta. Ja se ois muuten taas pikkujouluperjantai! Kirpakkaa päivää teillekin!

"Kuva-arvoitus"

Otsikkoon viitaten ei kylläkään mikään vaativammasta päästä oleva, eikä oikeastaan edes varsinainen arvoitus. Mutta kuitenkin syy keväisen sisustuskuumeen heräämiseen! 

Mitä uutta kuvassa on?

Jos ei heti raksuta, niin vinkkiä voi vilkaista vaikkapa joulukuun 14. päivältä... Toinen vinkki olkoot "varmasti monen sisustavan naisen haave"! Ainakin minun. Kolmantena vaikkapa "miesten mielestä the bigger the better", tällä kertaa minäkin myönnän tämän totuuden entiseen verrattuna.

Hyvää torstaita! Kaksi päivää töitä ja huomenna illalla yhden kaveriporukan kesken pikkujoulut, piristystä juuri sopivasti tammikuulle!

Ps. Olen into piukeena eilen alkaneen valokuvauskurssin takia...

Tänään

Tänään se alkaa, se täälläkin mainostamani haave, paljonpuhuttu valokuvauskurssi!

En millään malttaisi odottaa iltaan, vaikka tiedän tämän päivän olevan raskas, raskaampi, raskain. Töihin puoli yhdeksän maissa, kymmenen tuntia töitä ja siitä sitten pikainen siirtyminen valokuvauksen pariin. Kotona arviolta ehkä kymmenen maissa. Vaan mulla ei ole vuosiin ollut oikeaa harrastusta, joten ymmärtänette mun innon! Jotain säännöllistä, joka keskiviikko puoli seitsemästä yhdeksään. Huhtikuun puolelle asti, rytmittämään tätä jatkuvaa työntekoa.

Ja tuossa olikin oiva aasinsilta seuraavan aiheeseen. Työt! Enpä muistanut, että uuden työn aloittaminen on näin täyspäiväistä. Entisessä tein sen pakollisen 7,5 tuntia päivässä, ja that's it. Ei ollut tarvetta ylitöihin. Nykyään työpäivän keskimääräinen mitta on 8,5-10 tuntia. Se kaiken uuden opettelu, kokonaisuuden haltuunotto. Kotona jatkan usein kakkostyön parissa, varsinkin nyt tammikuussa tahti on tappava, koska paljon pitäisi saada tehtyä kuukaudessa. Vaan hetkeäkään en vielä ole katunut, on nämä uudet haasteet kuitenkin niin paljon mielenkiintoisempia kuin se entinen peruskaura!

Pahoittelut siis hiljaisesta vuoden aloittamisesta! On takki ollut niin tyhjä töiden kanssa, etten yksinkertaisesti ole keksinyt mitään sanottavaa. :) Useimpina iltoina sitä tulee vaan tehtyä ruoka, ja tunti-pari töitä ennen nukkumaanmenoa. Mutta maanantaina huomasin lähestyvän kevään vaikutuksen, kun intouduin tekemään jotain sisustuksellista. Ehkä sen joulukuusenkin saan pakattua pois vielä ennen helmikuuta...

Ja kiitokset vielä mukana seuraileville sekä tervetuloa teille, jotka näytätte hiljattain eksyneen mukaan! Täällä on joskus tylsää, välillä vieläkin tylsempää, mutta ehkä se inspiraatio taas ilmoittaa itsestään. Viimeistään tammikuun ja vuosi-ilmoitusten jälkeen. ;)

Kuvituksena kännykästä löytyneet tammikuun kuvat. Neulominen nollaa aivot kaiken kiireen keskellä, samoin nuo karvapörrikät! ♥